Sairastuminen on stressaava elämäntapahtuma

Artikkeli on julkaistu aiemmin Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen Kunto-lehdessä 2022, s. 8–9.

Sairastumiseen reagointi on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa ikä, elämän-tilanne ja tukiverkosto. Reaktiot voivat myös vaihdella myöhemmissä elämänkäänteissä.

Jokainen sairastunut ja hänen läheisensä käy läpi omanlaistaan hyväksymisen prosessia. Jos sairauden oireet ilmaantuvat pikkuhiljaa, on mielellä enemmän aikaa sulatella ja työstää muutosta. Jos oireet ilmaantuvat äkillisesti ja rajuina, mielikin voi helpommin joutua myllerrykseen.

Myös sairauden hoidot sivuvaikutuksineen, sairaalajaksot sekä sairastumisen aiheuttamat muutokset yleisvoinnissa ja toimintakyvyssä vaikuttavat psyykkiseen reagointiin. Arkea hankaloittavat tai omaa kehonkuvaa muuttavat oireet vaativat usein enemmän sopeutumista.

Kriisin neljä vaihetta – Miten elää ja tulla toimeen etenevän sairauden kanssa

1. Shokkivaihe. Shokkivaiheessa tapahtunutta on vielä vaikea uskoa. Moni vähättelee oireitaan tai hakee niille arkisia selityksiä: olen väsynyt, minulla on stressiä, olen tullut vanhaksi, pitäisi varmaan kuntoilla enemmän.

2. Reaktiovaihe. Kun tullaan tietoiseksi tapahtuneen merkityksestä omalle elämälle, siirrytään reaktiovaiheeseen. Vaihe voi sisältää monenlaisia tunteita, esimerkiksi hätäännystä, järkytystä, ahdistusta, pelkoa, surua, syytöksiä, kiukkua, turvattomuutta, häpeää, avuttomuutta, katkeruutta, ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita.

Haastavien tunnetilojen rinnalla moni kokee myös huojennusta, autetuksi ja ymmärretyksi tulemista, turvallisuutta, luottamusta sekä kiitollisuutta. Voimakkaiden tunteiden sietäminen voi tuntua hetkittäin vaikealta. Silloin voi lohduttautua tiedolla, että tunteet tulevat ja menevät. Tunteiden kautta muutoksen merkitys omalle elämälle jäsentyy.

Hallinnantunne pysyy yllä parhaiten, kun keskittyy nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, eikä jää liikaa murehtimaan mahdollisia tulevia uhkakuvia. Päivä kerrallaan -asennoituminen voi aidosti auttaa.

Reaktiovaiheessa myös keho voi reagoida. Monella esiintyy esimerkiksi ylivireyttä, itkuisuutta, unihäiriöitä, muutoksia ruokahalussa ja rytmihäiriötuntemuksia. Kehollistenkin reaktioiden taustasyynä on kohonnut stressitaso ja stressireaktioiden kokonaisvaltaisuus elimistössämme.

”Voimakkaimman ja vaikeimmaksi koetun reagoinnin kesto on yleensä
2–4 päivää, mutta tunnemyllerrys voi kestää kuukausia.”

3. Työstämis- ja käsittelyvaihe. Työstämis- ja käsittelyvaihe on tunnetasolla seestyvämpi, kun hyvät päivät ja vaikeammat päivät vuorottelevat. Edelleen energiaa kuluu asian käsittelyyn, mikä voi näyttäytyä vaikkapa vetäytymisenä omiin oloihin, ärtyvyytenä tai hajamielisyytenä. Lisäksi voi ilmetä muisti- ja keskittymisvaikeuksia, kun osa tarkkaavaisuudesta suuntautuu kokemuksen käsittelyyn.

Käsittelyvaiheessa painottuu usein tiedollisempi ja toiminnallisempi puoli: tarve ottaa asioista selvää ja laittaa niitä uuteen järjestykseen. Vertaistuki voi tarjota kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja auttaa hahmottamaan paremmin omaa tilannetta. Samanlaisten haasteiden kanssa elävien tietämys ja jo läpi eletyt kokemukset ongelmatilanteiden ratkaisuista antavat uskoa omaankin pärjäämiseen ja pystyvyyteen.

4. Uudelleen suuntautumisen vaihe. Vähitellen sairauden oireiden kanssa alkaa olla helpompi elää, kun selviytymiskeinot ovat matkan varrella kehittyneet ja lisääntyneet. Sairaus alkaa jäsentyä osaksi omaa elämäntarinaa, ja sopeutumisprosessin myötä opitaan vähitellen elämään tietynlaisen epävarmuuden kanssa. Pikkuhiljaa palautuu luottamusta tulevaan ja omaan selviytymiseen. Sen myötä syntyy myös tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia.

Sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen

Sairastuminen heilauttaa koko perheen tasapainoa ja voi muuttaa arjen roolijakoa. Jokainen perheenjäsen reagoi itselleen ominaisella tavalla. Perheelle kannattaa hakea keskusteluapua sekä tarvittaessa myös käytännön apuja. Ei ole heikkoutta haluta voida paremmin ja säästää voimavaroja olennaiseen. Toisaalta läheisten tuki, faktatieto sairaudesta ja sen riittävän hyvä hoito sekä keinot hallita omaa elämäntilannetta voivat riittää pitämään mielialankin hyvänä.

Jaksamista tukee tietoinen huomion siirtäminen myös siihen, mikä kehossa on edelleen kunnossa ja toimivaa. Tärkeintä ei ole se, minkä on menettänyt vaan se, mikä on jäljellä. Jäljellä olevaa terveyttä voi vaalia aktiivisilla arjen valinnoilla.

Toimintatapojen joustava muokkaus ja kekseliäät uudet soveltamisen tavat voivat tuottaa mahdollisuuksia sinnekin, missä ensisilmäyksellä näkyy vain esteitä. Ihmisillä on voimavaroja selvitä hyvin vaikeistakin tilanteista ja kykyä päästä uuden elämän alkuun.

Apua tunteiden ilmaisuun, tunnistamiseen ja käsittelyyn

• Puhuminen ja olotilojen sanallistaminen. Näin läheisillekin tarjoutuu mahdollisuus ymmärtää, tukea ja myötäelää
• Lukeminen, samaistuttavat kertomukset, runot ja kirjoittaminen
• Luovat menetelmät, kuten musiikki, piirtäminen, maalaaminen ja savityöt
• Rentoutusmenetelmät sekä luonto ja eläimet
• Liikunta ja muu kehollisuus, kuten lempeä kosketus

Tietoa ja tukea myös verkosta

Lisätietoa sairauksista sekä elämästä sairauden kanssa löydät osoitteesta www.neuroliitto.fi

Lähteet

Salli Saari: Kuin salama kirkkaalta taivaalta – Kriisit ja niistä selviytyminen. 2021. Otava. |
Dystonia – Tahto ja lihakset eri tahtilajissa – Tietoa sairastuneille ja hoitohenkilökunnalle. 2020. Parkinsonliitto ry. |
mieli.fi/vaikea-elamantilanne/shokista-uuteen-alkuun